Monty joutui tyytymään melkein koko joulun ajan vaan pihalla touhuilun pienissä pätkissä, kun elohopea laski lähelle kolmeakymmentä miinusastetta. Yksi ainoa metsälenkki päästiin tekemään. Onneksi veljeni ja hänen tulevan vaimonsa hoffityttö, Hulda, ilostutti Montya kun kävimme sielläkin vierailulla ...ja samaten, kun Hulda kävi Joroisissa vastavierailulla. Koirakakarat sulattivat sydämiä mm. nukkuen päällekäin. Muutenkin olivat aivan erottamattomat.
Huldan kanssa peuhatessa irtosi Montylta yläkulmahampaat ja yksi poskihammas, sekä Huldalta alakulmahampaat, sekä poskihammas. Molempien yhdet kulmurit on tainneet mennä kurkusta alas saman tien, mutta parit hampaat per koira saatin talteen. Koirakakarat ovat siis lähes samanikäisiä, Hulda on vain n. viikon Montya nuorempi (joskin n. 5+ cm korkeampi).
Monts tutustui myös kissaan, jota tuo pikkumusta kovasti kiinnosti. Kissan kanssa oltiin oikein nätisti... siis vasta kun kissa pisti juoksuksi, meinasi Monty lähteä perään.
Tänään päästiin pitkästä aikaa nauttimaan kävelystä metsässä. Oli ilo katsella Montyn loikkimista. Törmättiin metsässä myös Serkkuuni miehineen ja koirineen (Popo & Viisli, eli Weasley/Wempu) ja sitten olikin ilo ylimmillään. Monty pääsi häntäpyykille tökkäistyään lenkin päätteeksi hännänpäänsä Popon tuoreeseen kakkaan.
Nyt on taas väsynyt ja tyytyväinen pieni labradori sohvan selkänojalla makaamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti