Varjoahon treenipäivä

Kello neljän aikaan aamuvarhaisella hypättiin Niinan ja Kamon kyytiin ja suunnattiin auton nokka kohti Kannonkoskea. Anne Kokkinen (Kennel Varjoahon) järjesti nome-treenipäivän johon saatiin osallistua. Kouluttajana oli Helge Lehtinen koiransa Nastan (Horseman's Canasta) kanssa.

Ohjelmassa oli WT treeniä pellolla: walk-up harjoitusta, markkeerauksia, linjoja; sekä perinteisiä nome-tehtäviä maastossa: vesimarkkeerauksia, hakuruutua ja jälkeä.

Monty suoriutui peltotreeniosuudesta varsin vaihtelevalla menestyksellä. Markkeeraustaito ei oikein ole vielä hyppysissä, mutta linjasuoritukset sitä vastoin paranivat harjoitus harjoitukselta. Malttia walk-uppia varten tarvitaan vielä reilusti. Kamo-veljestä voisi tässä ottaa mallia. Kamo ottaa tehtävien väliset odotukset lunkisti, eikä hötkyä jatkuvasti joka suuntaan. Toivottavasti Kamon maltti säilyy sitten, kun hormonit alkaa hyrräämään. Montyn keskittymistä treeneissä olleet nartut ajoittain herpaannuttivat, ja tottelevaisuuspuolen laiska treenaaminen näkyi myös - mm. "noutajaseuraamisessa", sekä sivulletuloissa.

Maastossa malttia löytyi Montylta jo vähän paremmin, eikä turhautumistouhuja; heinänsyöntiä, iholle tunkemista ja kitinöitä esiintynyt niin paljoa. Monty jopa kävi pötkölleen jossain vaiheessa odotusta. Vesimarkkeeraus sujui ihan hyvin. Mustiainen kävi heti lähetyksen jälkeen haistamassa rannassa olleen veneen perämoottoria ja jatkoi sitten matkaansa lokille.

Hakuruutu oli varsin haastava, ruudun toinen laita oli vesihötteikössä ja toinen laita metsikössä. Ruudussa oli lokkeja, variksia, fasaani ja korppi. Koirat hakivat riistoja vuorotellen ja näin ollen ruutu vaikeutui entisestään pikkuhijaa riistamäärän vähentyessä. Ensummäisellä hakuvuorolla löytyi varis ja toisella se jäi tyhjäksi, joten onnistuneen suorituksen saamiseksi Monty sai kolmannen hakuvuoron. Kolmannen vuoron ensimmäisellä lähetyksellä laitoin Montyn Kamon jalanjäljissä rantahötteikköön (tiesin, että siellä on lokki jossain), mutta se ei irronnut riittävästi ja aikansa haettuaan tuli tyhjänä takaisin. Minua jo vähän jännitti ettei se enää löydä ruudusta lintuja, mutta päätin kuitenkin lähettää sen vielä. Suuntasin lähetyksen toiveikkaana vasemmalta, eli metsän puolelta ruutuun, siellä kun tiedettiin vielä olevan muutama varis. Monty kuitenkin lähti suuntaamaan melko pian taas oikealle puolelle ruutua (jossa oli enää se kauimmainen lokki jäljellä) ja painui jonnekin kuulomatkan ulkopuolelle. Olin kuulevinani rannan suunnalta loiskauksen jossain vaiheessa, mutta muuten oli aivan hiljaista... Kunnes Monty tuli viimein metsästä lokkia kantaen. Se oli käynyt hakemassa sen yli 130 metrin päässä olleen lokin - koira, joka ei vielä pari-kolme viikkoa sitten tahtonut haussa irrota edes 50 metriin. Meinasin pakahtua ylpeydestä...

Jälki oli melko lyhyt, mutta oman haasteensa siihen toi risteävät kävelyjäljet ja Z-muotoinen mutkittelu jäljen keskivaiheilla. Jäljellä ei ollut varsinaista lähetyspaikkaa, vaan koiran piti löytää jälki omatoimisesti. Lähetin Montyn jäljelle ja se löysi sen helposti. Suoritus oli helpon näköinen ja nopea, mutta kani meinasi jäädä yli viiden metrin päähän minusta.

Riistan palautukset ovat nyt seuraavaksi treenilistalla... Monty tuppaa tiputtamaan riistoja aika kauas minusta enkä oikein tiedä liittyykö ongelma uhmaan vai eikö se halua tulla juhlimaan riistoineen minun luokse. Olen tosin kallistumassa sen teorian suuntaan, että Monty haluaisi pitää riistan itsellään ja jää siksi sen kanssa pitemmän matkan päähän. Jossain toisessa tapauksessa koira saattaisi lähteä pakoilemaan riistan kanssa, mutta meillä sitä ei ole koskaan hyväksytty, joten se ilmenisi näin. Damit kuitenkin kun palautetaan nätisti käteen. Ennen syksyn suunniteltuja NOME-B-kokeisiin osallistumista haluaisin nuo palautukset kuntoon, ettei niiden vuoksi lähtisi pisteitä. Koitetaan siis reseptiksi tottelevaisuustreenejä ja riistan kantamista.

Päivä oli siis rankka, mutta antoisa. Uudestaan lähdetään kyllä heti, jos kutsu käy :)