Kevään, kesän ja syksyn kuulumiset

Aikaa edellisestä päivityksestä on kulunut luvattoman paljon ja muutoksia harrastuksien suhteen on tapahtunut... Monet asiat on kääntyneet täysin päälaelleen.

Suurin muutos koskee nomea. Alkoi tuntumaan siltä, ettemme etene lajissa ollenkaan; asioita olisi pitänyt tehdä aikaa sitten eri tavalla, eri järjestyksessä ja milloin mitäkin, mutta taidot eivät riittäneet siihen kaikkeen. Eräänä päivänä lajiin turhautuneena päätin jättää sen tauolle. Sinä samana päivänä peruin osallistumisemme nomekoulutukseen, jossa oltiin käyty jo muutama kerta. Siihen loppui nomeilut, siitä on aikaa suunnilleen puoli vuotta.

Vähän ennen nomeilun lopettamista päätin lähteä kokeilemaan miltä raunioharrastus tuntuisi. Olin opettanut Montyn haukkumaan siten että jähmetyin itse passiiviseksi. Niinpä se sitten ensimmäisestä treenikerrasta lähtien alkoi omatoimisesti haukkumaan maalimiehille kun he toimivat samoin. Koiran innostus tarttui myös emäntään ja oltiin löydetty uusi laji.

Raunioharrastus vei meidät kesän aikana edelleen hakuilun pariin ja sekin lähti maastotreenien osalta käytiin yhtä kivuttomasti kuin raunioilla. Ilmaisuja ei siis varsinaisesti ole tarvinnut Montylle opettaa vaan haukku tulee siltä aika lailla luonnostaan (takapakkeja odotellessa...).

Nykyään treenataan hakua KPKY:n treeneissä ja oman pienen porukan kesken, joka koostuu tällä hetkellä Montyn lisäksi pelkästään sakemanneista. Ei tarvinnut edes teipata Montyn korvia pystyyn että päästiin porukkaan mukaan :). Raunioilla käydään silloin, kun maastotreenit ei satu samalle päivälle - talvella varmaan sitten paljon ahkeramminkin, kun metsässä ei enää voi treenata.

Lajinvaihto aiheutti myös tokon vaihtumisen tottikseen - tapahtui siis paluu aivan alkeisiin  tottelevaisuudessa. Jos ei maastossa vielä ole tullut suuria ongelmia vastaan niin tottiksen ongelmat ovat kyllä tiputtaneet emännän maan pinnalle.

Haaveet tokokokeista siis sai siirtää hamaan tulevaisuuteen. Piti opetella nostattamaan koiraa ja jopa leikkimään sen kanssa uudestaan ja uudella tavalla. Suunnattoman suuria turhautumisen hetkiä koin alkaessani uudelleen opettamaan Montya seuraamaan askel ja käännös kerrallaan. Luoksetulokin meni täysin uusiksi, olinhan opettanut sen tulemaan suoraan sivulle. Ollaan kuitenkin saatu treeniporukalta niin hyvin tukea ja vinkkejä etenemiseen, että valoa alkaa näkymään tunnelin päässä. Se vaan on fakta, että porukka kouluttaa koiran, siihen ei pysty yksin jos kisaamaan tai kokeisiin joskus aikoo.

Talven aikana on tarkoituksena treenata tottis siihen kuntoon, että ensi vuonna voitaisiin osallistua BH-kokeeseen. Siitä sitten olisi pitkän tähtäimen suunnitelmana tavoitteena osallistua hakukokeisiin. Niin, siinä se yksi tavoite sitten tuli julkistettua.

Agilitaamassa ollaan myös käyty kerran viikossa ja aikomuksena on käydä tulevaisuudessakin. Siinä on laji, jossa saa todella tutkia omaa ja koiran tekemistä niin teknisesti, kuin psyykkisestikin... terapeuttista, joskus turhauttavaa, mutta äärimmäisen hyödyllistä lajia, kuin lajia ajatellen.

Aika näyttää tullaanko Montyn kanssa koskaan olemaan kisakunnossa agilityssa - toistaiseksi tavoitteena on ennen kaikkea oppia ohjaamaan koiraa ja luultavasti joskus osallistua möllikisoihin. Seuravan koiran kanssa agility tuleekin olemaan huomattavasti helpompaa, kun ensin opettelee itse lajin kiemurat.