Pariin päivään Monty ei ole leikkinyt Damilla = positiivinen asia.
Vain yksi palautus on tullut käteen = ei niin positiivinen asia.
Mutta noudot on muuten olleet hyviä ja ote damista on pitänyt aika hyvin.
Katsoin Montyn velipojan - Kamon - blogista kasvattajan neuvon, että voisi kokeilla damin nappaamista maasta ohikulkiessa. Se tuntui toimivan Montsalla heti. Pariin kertaan koitettiin ja ekassa harjoituksessa Monty ei heti saanut damia matkaansa, mutta sitten toissa harjoituksessa ottikin otteen koko suulla. Ja ihan kuin ne pari harjoituskierrosta olisivat välittömästi vaikuttaneet koiran otteeseen. Ote on nimittäin vaikuttanut paremmalta harjoitusten jälkeen. Lisää siis näitäkin harjoituksia.
Esine-etsintää ollaan kokeiltu niin sisällä, kuin ukonakin. Sisällä on etsitty palloa ja lelua, ulkona damia ja lapasta. Lapasen etsintä tuntuu olevan kaikkein hauskinta. Monty on melkein lentoon lähdössä etsiessään - häntä pyörii, kuin helikopterin roottori. Muutenkin etsintä tuntuu olevan tosi mieluista tekemistä.
Ohituksissa ollaan edistytty huimasti. Ollaan ohitettu äänekkäämpiä, arkoja ja normaaleja koiria. Monty ei juurikaan enää loiki vastaantulijoita kohti. Kerran saattaa vähän kokeilla josko pääsisi moikkaamaan, mutta uskoo pienellä korjauksella. Toivottavasti tänään ei tullut takapakkia, kun eräs 9-vuotiaan labradorin omistajapariskunta halusi välttämättä pysähtyä ja moikata meitä... eivät sitten havainneet, että koitin mennä Montyn kanssa nätisti ohi...
Pariskunta päivitteli siinä vain, että onpas se korkea. Monty oli ehkä vajaa 5cm matalampi, kuin heidän labbiksensa. Kai siitä sitten tulee ihan koiran kokoinen ajan kanssa, tosi pieneltä se vielä tuntuu ja näyttääkin, kun on tuollainen honkkelikoipi. Itse on tosin vaikea varsinaisesti "nähdä" sitä, kun sitä katsoo joka päivä eikä välttämättä siksi osaa katsoa kaikkia asioita samoin kuin ulkopuolinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti