Nyt voi pikkuhiljaa huokaista helpotuksesta. Monty oli perjantaina yksin ollessaan syönyt sinappituubin. Lattialta löytyi vain kaksi pientä alumiinimyttyä ja korkki, jonka sisällä tuubin kierreosa. Koko tuubi oli muuten kadonnut koiran sisuksiin.
Alkoi siis soittelurumba eläinlääkäreille... Päivystysvuorossa oli yksi hyvin epäilyttävä konitohtori, mutta soitin hänelle kuitenkin saadakseni neuvoja koiran ensiapua varten. Kovin ihmeellisiä konsteja ei sieltä tarjottu, lähinnä ohje syöttää pehmeää ruokaa ja ettei kannata oksennuttaa. Netistä löytyi koiran ensiapuohjeet terävän vierasesineen varalle; säilykeparsaa ja parafiiniöljyä. Parsa ei sula koiran vatsassa, mutta sen kuidut kietoutuvat vierasesineen ympärille ja näin suojaavat suolistoa. Parafiiniöljy taasen suojaa ja liukastaa suolta, että vatsaan kuulumaton esine kulkee paremmin suolistossa.
Onneksi paikallinen apteekki oli vielä auki, eikä tarvinnut lähteä kauemmas metsästämään parafiiniöljyä. Sekä parafiiniöljyä, että säilykeparsaa aion pitää vastaisuuden varalta aina kaapissa, kun Monty on kerran mieltynyt lähes kaikenlaisten asioiden syöpöttelyyn. Toivottavasti niitä ei kuitenkaan enää tarvita.
Lauantai-iltaan saakka annoin Montylle sen verran mössöruokia, että vatsalaukussa ja suolistossa oli koko ajan jotain täytettä. Lähinnä syötin lohta ja aivan pehmeiksi turvotettuja nappuloita. Parsaa ja parafiniöljyä annoin perjantaina ja lauantaiaamupäivästä. Melko pian alumiininpalasia alkoi näkymäänkin kakkojen seassa. Parsa toimi ja palaset oli hyvin paketoituna, joten eivät päässeet repimään suolistoa ulos tullessaan.
Tänäänkin Monty on saanut vain hyvin turvotettuja nappuloita ja lohta. Samoin eväin jatketaan vielä muutama päivä, että kakka pysyy sopivan kuohkeana. Melkoinen rautamaha tuo koira taitaa olla, kun jätösten koostumus on pysynyt hyvänä koko episodin ajan. Myös aiemmin tällä viikolla varastetut ruisleivät (n.7-8 kpl reissareita) tuli ulos melko hyvälaatuisena - sellaisena yltiökuohkeana, lehmänlantamaisena läjänä. Ne olisivat voineet vetää mahan ripulillekin.
Veikkailtiin serkun kanssa, että ne ruisleivät saattoivat osaltaan jopa auttaa sinappituubiepisodissa, kun koira oli saanut vain yhden normaalin aterian ruisleipien ja sinappituubin välillä. Suoli oli siis lähes tyhjä, kun alumiinisilppu sinne eksyi aamuruuan kaveriksi.
Olen siis viikonlopun aikana kahlannut umpihangessa, tulipalopakkasessa tökkimässä tikulla koiranpaskoja, tilanteeseen täysin sopimattomassa varustuksessa. Monty ei nimittäin halua tehdä tarpeitaan tienviereen ja saattaa jättää tekemättä tarpeensa, jos ei pääse kauemmas tiestä asioille. Siksipä jouduin sitten itse rämpimään kakkapusikoissa.
***
Sinappituubiepisodista huolimatta tänään käytiin Porvoossa treenaamassa. Treenattiin noutoja sisätiloissa ja hakuruutua ulkona. Sisätiloissa Montyn noudot eivät oikein vielä ota onnistuakseen... aina löytyy jotain mielenkiintoisempaa touhua. Nykyään palautukset mitkä se tuo minulle asti, tulevat kuitenkin käteen, joten ollaanhan me edistyttykin ja siitä saa olla iloinen.
Hakuruutu oli ilmiselvästi Montylle mieluinen tehtävä, häntä viuhtoen se etsi dameja ja löysikin kaksi (vaiko kolme? En muista enää...). Vielä se ei kovin pitkälle irtoa niitä etsimään, mutta hyvin se työskenteli.
Kotitehtävänä tehdään daminkantoa ja eteenlähetyksiä. Paukkunoutoja tehdään edelleen, että saadaan innostusta dameja kohtaan lisättyä (aiemmissa teksteissä puhuin vauhtinoudoista, en sitten tiedä ovatko sama asia). Myös hakuruutua täytyy treenailla ihan jo senkin vuoksi enemmän, että se vaikutti olevan niin mieluisa homma Montyn mielestä.
Pahoittelen sitä, etten kertoile tämän tarkemmin blogissa sitä miten käytännössä treenataan hakuruutua, eteenlähetyksiä tai mitään muitakaan juttuja mitä treenaillaan. Olen äärimmäisen huono selittämään asioita tarkasti ja selkeästi, joten paremmat käytännön selostukset löytyy ihan varmasti googlettamalla. Koitan kuitenkin käyttää oikeita termejä asioista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti