Ongelmana meillä on edelleen toisten koirien ohittaminen nätisti. Jotkut koirat ohitetaan jo suht hyvin, mutta joskus taas alkaa hirmuinen riekkuminen ja loikkiminen vastaantulijoiden suuntaan. Ilmeisesti vastaantulijan sukupuolella on hieman osuutta asiaan... tytöt ovat alkaneet kiinnostaa pientä mustaa. No, onhan se kuitenkin muistettava, että koira on vasta puolivuotias ja näin ollen ihan kakara vielä... pitää yrittää pitää vaatimustaso sen mukaisena.
Muuten Montyn kanssa on aivan ihanaa käydä kahdestaan lenkillä. Se toimii kuin unelma; pysyy lähellä, tulee luokse ja pysähtyy käskystä. Olen myös erottanun odota-käskyn ja naruun kytkemisen, ettei se missään vaiheessa yhdistä odota-käskyä intoa latistavaan kytkemiseen. Eli se pysähtyy myös kun sanon "laitetaan naru".
Me ollaan harjoiteltu myös sitä, että käsken sitä odottamaan ja kävelen ohi koiran seisoessa. Sitten pysähdyn vähän matkan päähän ja vapautan. Aikaisemmin koirien kanssa on tullut tehtyä sitä virhettä, että lenkillä "odota" on tarkoittanut sitä, että koira odottaa kunnes olen itse lähempänä ja lähtee sitten omine aikoineen eteenpäin.
Noutojen kanssa ollaan vähennetty tuota odottamista, ettei se vie intoa Montyn noudoista. Innokkaana se tuntuu palauttavan varmemmin käteen. Annan nyt toistaiseksi sen noutaa vapaammin ja otan odottamisen taas mukaan hommaan sitten, kun varmuus noudoissa ja palautuksissa kasvaa.
Vaikka nuo noutohommat onkin hankalia tämmöiselle keltanokalle, niin en pidä mahdottomana Montyn mahdollista tulevaisuutta NOME-koirana. Kun koira on menevää sorttia ja ohjaaja tykkää liikkua metsässä, niin mikäs meitä estää. Mutta en nyt vielä aseta mitään suurempia tavoitteita asian suhteen, meillä on molemmilla kuitenkin niin paljon opittavaa.
Jälki, haku ja rauniot kiinnostaa myös, mutta meidän varmaan kannattaa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Katsotaan sitten keväämmällä, josko lisättäisiin lajeja.
NOMEsta puheenollen. Tässä hyvä blogilinkki, jonka Niina linkitti eilen minulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti