Ensimmäinen verijälki

Eilen käytiin tekemässä Montylle sen elämän ensimmäinen verijälki. Jälki tehtiin sellaiseen perinteiseen suomalaiseen metsikköön, jossa oli pientä risukkoa ja yksi oja. Haastavan maastosta teki se, että se on hyvin "riistarikasta" aluetta: peuranruokintapaikkoja ja hirvenjälkiä siellä on runsaasti. Klo 19 aikaan käytiin vetämässä jälki ja aamulla n. 12 tuntia myöhemmin vietiin koira jäljelle. Jälki oli vähän vajaa 150 m ja siinä oli yksi kulma.

Heti lähdön Monty merkkasi tosi hyvin haistelemalla tarkkaan, maistelemalla ja vähän jalalla raapimalla. Ensimmäiset 30-40 cm osoitin jäljen suuntaa koiralle ja siitä se sitten lähti. Nenä aivan jäljen tuntumassa, etuosa kyyryssä Monty eteni ja olin aivan ällikällä lyöty. Olin epäillyt onnistumista, koska maasto ei ollut helpoimmasta päästä, jälki oli Montyn ensimmäinen ja sienikään ei ollut niin verinen kuin se olisi voinut olla.

Välillä Monty kävi kakalla, mutta palasi sitten jäljelle. Muutamia kertoja Monty haisteli lähimaastoa - se vain kävi tarkistamassa että jälki varmasti ei mene siellä. Se palasi tosi hyvin jäljelle ja kiersi puutkin juuri oikealta puolelta. Se jopa alitti ryömien yhden pienen kaatuneen puunrungon, josta tavallisesti olisi hypännyt yli. Olin verettäessä itse astunut rungon yli, mutta vetänyt sienen sen ali. Kulma/makuukin löytyi hienosti ja merkattiin taas loistavasti haistellen, maistellen ja raapien.

Kulmasta lähdettiin taas etenemään juuri oikeaan suuntaan. Vaikea paikka oli yksi n. 40 cm ojanylitys, jossa jäljellä oli katko. Koirasta huomasi selvästi, että se etsi jatkojälkeä, mutta ei osannut etsiä ojan toiselta puolelta. Avustin sitten lopulta Montya ja työskentely jatkui hienosti.

Juuri ennen kaatoa Monty syystä tai toisesta koukkasi oikealle ja meinasi missata kaadon. Siitä, mistä Monty oikaisi, ei onneksi ollut kukaan myöskään kävellyt. Se ei siis seurannut myöskään meidän jälkiä. Koska se oli jo menossa tien suuntaan niin palautin sen jäljelle ja sitten löytyi kaatokin (hirvensorkka). Mustiainen oli niin ylpeä löydäksestään, että ei tiennyt miten päin olisi ollut. Kaato kannettiin autolle saakka.

Jälki näytti olevan juuri niin mieluista tekemistä Montylle, kuin olin aavistellutkin. Ohjaaja kyllä tarvitsee vielä paljon harjoitusta liinan käsittelyssä, mutta koira toimi loistavasti. Se eteni hyvin ja itsenäisesti liinan päässä, eikä kysellyt apuja minulta.

Tästä on hyvä jatkaa.