Lepoviikon jorinat

On ollut pitkä viikko meillä molemmilla, minulla ja Montylla; ei olla päästy treenaamaan nomea, eikä käyty leikkimässä koirakavereiden kanssa, tai edes päästy metsään kunnolla lenkkeilemään. Mutta hyvääkin löytyy... Monty ei enää yski, eikä limaa enää juurikaan vaikuta olevan hengitysteissä. Vielä torstaina ja perjantaina Monty silloin tällöin "räki" ja nieleksi limaa. Nyt viimeisten kahden päivän aikana on kuulunut vain pari kosteampaa niiskutusta. Eli Monty on kovaa vauhtia paranemassa. Odotan kuitenkin lääkekuurin loppuun ennen kun mennään pitemmille lenkeille tai nometreeneihin.

Ei me ihan toimettomina olla kuitenkaan oltu koko viikkoa. Lyhyillä ulkoilupätkillä on harjoiteltu tottista:

- perusasento kehittyy jatkuvasti ja Monty hakee pääosin jo hyvin oikeaa paikkaa - usein kuitenkin innokkuus vielä aiheuttaa sen että koira tulee vähän vinoon sivulle. Kuitenkin ohjaan ennemmin innokasta koiraa, joka sählää välillä liikkeissä, kuin suorituskonetta joka toimii pakonomaisesti, mutta tasaisen varmasti osoittamatta nauttivansa tekemisestä.

- seuraaminen alkaa jo vähän kehittyä, emäntä on oppinut kävelemisen alkeita, vaikka kääntymiset tuntuvatkin ajoittain tuskaisilta - montyn osalta seuraaminen alkaa luonnistua huomattavasti paremmin, se ei enää jätätä niin pahasti. Itseluottamus seuratessa on parantunut muutenkin - hännän ja korvien asento kertoo tässä kohtaa paljon (häntä ylhäällä ja korvat terhakkaasti :). Tiiviyttä tarvitaan lisää, mutta sekin varmaan tulee sitten pikkuhiljaa harjoittelun kautta. Kontakti alkaa olla parempi, eikä koira koko ajan vilkuile menosuuntaan. Käännökset on melkoista säheltämistä ulkona namin kanssa harjoitellessa, mutta sisällä ruokakupin kanssa persaus lentää jo hienosti ja mutkat on mukavan tiiviitä. Namilla sisätiloissa seuraamista ei oikein kannata edes harjoitella, koska Montyn olemus muuttuu samanlaiseksi, kuin aikanaan hallinoutoharjoitusten aikaan. Eli ahdas tila tuntuisi vievän motivaation tekemiseen.

- vieroitus kädestä toimii vaihtelevasti, tätä harjoitellaan ahkerasti...

- motivaatioksi tekemiseen tarvitaan kuitenkin vielä lähellä oleva palkka, että motivaatio säilyy hyvänä (olen siis vaihtanut palkkakädeksi oikean käden, josta sitten tarvittaessa annan palkan kättä vaihdellen). Pikkuhiljaa aiotaan siirtyä yhä enemmän sukka-/narupallopalkkaan namin ohella.


Ollaan harjoiteltu sisällä huvin vuoksi myös esineiden nostamista "anna" -käskyllä. Monty on nostellut minulle käteen lelujensa ohella myös rullamittaa, avainnippua, mattopiiskaa ja muita satunnaisia esineitä. Tuntui olevan helppo homma oppia, kun muutaman minuutin harjoittelun jälkeen tavarat nousi nopeaan tahtiin, vaikkakin niitä välillä vähän pudoteltiin.

Pelkkä tottis ei kuitenkaan lyhyiden lenkkien lisäksi riitä Montyn energian purkamiseen... joten innolla odotan pitkiä metsälenkkejä ja muitakin treenejä.

***

Soittelin viikolla Kouvolan pk-yhdistyksen tottisvastaavalle mahdollisista tottistreeneistä. Valitettavasti ohjattua koulutusta ei varsinaisesti tällä hetkellä pyöri, mutta toivottivat meidät kuitenkin tervetulleeksi sunnuntaisin treenaamaan kpky:n hallitreenivuorolla. Siellä voi kuulemma pytää jotakuta ohjaamaan omaa tekemistään. Treeniryhmien alkamista on kuulemma harkittu kunhan kevät tulee ja kpky:n oma treenikenttä sulaa.

Myös taipparikurssille ollaan nyt sitten menossa. 13.4. on ensimmäinen tapaaminen, jossa erotellaan jyvät akanoista... eli karsitaan joukosta ne, jotka eivät käskystä tule luokse. Metsäluoksetuloa siis tullaan vahvistamaan lenkeillä ahkerasti lepoajan päätyttyä. Paikallaolosta se on varmaa, mutta ei sitäkään silti tulla unohtamaan...

***

Ja Montyn köhästä vielä sen verran, että tarttuvaahan se sitten oli... viikkoon ei olla onneksi muita koiria moikkailtu, mutta käytiinhän me silloin köhän alkupäivänä (viime sunnuntaina) lenkillä kultsujen, Viislin ja Popon, kanssa. Nyt on sitten Viislin vuoro yskiä - tasan viikon kuluttua Montyn näkemisestä. Popolla oli juuri lääkekuuri päällä, joten siihen se ei ole tarttunut, vielä. Toivottavasti ei tartukaan, vaikka epätodennäköiseltä se näyttää (siis ettei tarttuisi), kun sen vatsapöpöön syöty antibioottikuuri loppuu tänään.