Käytiin harjoittelemasa kaupunkikäyttäytymistä Montyn kanssa. Koska asutaan melkein maalla, niin ihmisiä ja toisia koiria ei tule mitenkään liian usein vastaan. Käytiin siis katselemassa isompia ihmismääriä ja kaupungin vilinää ihan muutenkin.
Monty varmaan hämää joitakin ihmisiä, kun kulkee huumekoiran tapaan tehden haistelupistoja molemmille puolille hihna kireällä, mutta kiskomatta. Ihmiset ei pelota Montya, mutta sitä kiinnostaa enemmän kaikki hajut, kuin tervehtiminen. Olin sen pentuna olleessa sitä mieltä (ja olen edelleen), että siitä olisi tullut hyvä tullikoira, koska nenäänsä se jaksaa käyttää loputtomiin ja energiaa riittää. Se ei myöskään hae tukea minulta sillä, että olisi jaloissa jatkuvasti, vaan on itsevarman oloinen. Ja vaikka sen nenä käy kokoajan, silti kontaktinkin siihen saa alkutohinoiden jälkeen helposti.
Koiria Monty haluaisi mennä kovasti tervehtimään ja paria koiraa sitten moikattiinkin. Toinen oli aivan pieni spanielinpentu, joka sai meiltä kokemuksia isommista mustista koirista. Monty oli tosi rauhallinen pennun kanssa, vaikka sillä ei juuri nuoremmista kokemuksia olekaan. Alkuun, kun pentua ei päässyt moikkaamaan se kitisi ja örisi, mutta kun sai sitten moikata, niin oli oikein nätisti. Hetken kuluttua olisi leikkiminenkin maistunut, mutta me kun ei hihnassa leikitä kenenkään kanssa.
Tervehdittiin myös vanhempaa koiraa, joka ei ollut sitten niin ihastunut montyn komeiluun ja sanoi sitten lopulta, että nyt riittää ja jatkoi matkaa. Monty ei ole alistuva luonne, olemuksellaan se kukkoilee jonkin verran, mutta ei rähise ennen kuin toinen sanoo sille jotain. Vähän nöyrempää asennetta se voisi kyllä osoittaa vanhempia koiria kohtaan.
Sen verran jännittävää ja mielenkiintoista kaupungin meno oli Montyn mielestä, että selvästi tarvitaan vielä lisää kokemusta - mennään siis useamminkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti