Osallistuttiin labradorinnoutajakerhon kevätleirille viime viikonlopulla. Niina (ja Kamo) ottivat meidät kyytiin torstaina ja matkattiin Pohjanmaan lakeuksille leireilemään.
Torstaina ei ohjelmassa ollut juuri muuta, kuin kirjautuminen yöpymisjärjestelyihin. Muuten istuskeltiin ulkosalla ja vaihdettiin kuulumisia Ammin ja Marian (Montyn veljen, Benin, emännän) ja muiden leiriläisten kanssa. Henkisesti valmistauduttiin WT-kokeeseen.
Perjantaina oli sitten vuorossa Montyn toinen WT-startti nuorten luokassa. Se meni hyvin siihen nähden miten vähän ollaan osattu treenata erilaisissa tilanteissa. Odotusajat meni Montylta jo huomattavasti paremmin, kuin edellisessä kokeessa. Se jaksoi aika hyvin odottaa rauhassa, kun viimeksi meno oli vielä huomattavasti levottomampaa. WT-kokeesta enemmän omassa juttuosiossaan.
Lauantaina osallistuttiin leirin koulutuksiin, joissa ohjelmassa oli perusjuttuja: markkeerauksia ja hakuruutu. Kouluttajat päättivät päivän lopuksi vielä tehdä lyhyet kanijäljet kaikille NOU0 -ryhmän koirille. Se meni Montylta ihan kivasti, tosin jälki oli sen verran lyhyt, että se käytti kanin löytämiseksi lähinnä ilmavainua.
Aamupäivästä tehtiin markkeeraukset ja iltapäivästä hakuruutu. Markkeerauksia pitää treenata enemmän ja matkaa alkaa pikkuhiljaa pidentämään. 30 metriä on Montylle nyt aika ylärajalla. Hakuruutu tehtiin motivoituna, vaikka se ei kaiketi olisi ollut tarpeen, Monty nimittäin työskenteli oikein mallikkaasti ja toi damit vauhdilla minulle. Positiivista oli, että saatiin onnistunut hakuruutusuoritus myös muualla kuin omissa treeneissä.
Sunnuntaina oli vesinoutopäivä. Mentiin autoilla läheiselle joelle/koskelle ja jokaiselle koiralle tehtiin veteen joko markkeeraus tai markkeeraus ja linja, tilanteen mukaan. Montylle oli ensin aikomuksena tehdä markkeeraus ja linja, mutta poitsu varasti markkeerayksessa, joten linjaa ei sitten tehty vaan markkeeraus "uusittiin".
Saatiin treenien lopuksi hyviä vinkkejä mm. lähihakutreeneihin. Harmi vain, ettei ollut aikaa tehdä oikeaa lähihakuharjoitusta meille leiriläisille. Siinä olisi saanut parempia ajatuksia tulevii treeneihin.
Kotimatka taittuikin sitten mukavasti, koirilla nukkuen, Niinalla ajaen ja minulla koomaillen (koitin pysyä hereillä repsikan paikalla, mutta torkahtelin auttamatta).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti